keskiviikko 10. elokuuta 2011

Retro-päivitys!

Vanha blogi ajalta: 10.8.2011

Joo, elikkä luin vanhoja blogimerkintöjäni Facebookista ja löysin erään kohtalaisen hulvattoman joulupäivityksen, jonka ajattelin jakaa kanssanne paremman puutteessa. Uutta tekstiäkin on kyllä tulossa. Joskus. Ehkä.


Alle puoli päivää jouluun! WUHUU!

23. joulukuuta 2010 kello 18:08
Hommailin tänään uuden luurin joululahjan nimissä, se on Nokian X3, semi-kosketusnäyttöinen, ja sanon semi koska numerot on perinteiset nappulat mutta kaikki muu toimii kosketusnäytöllä. Miksei "kosketusnäytölle" ole keksitty vielä lyhennettä?? KOSKETUSNÄYTTÖ. Kosnä. Keksin. Noin. Olkaa hyvä, helpotin elämäänne. Tai sitten koskis, jos ootte jo kavereita näyttönne kanssa. Tyhmähän tuo lyhenne on mutta niin on se pitkäkin versio...

Anyway, puhelin on hieno ja just meikälle sopiva, oli muuten viimeinen kappale koko Expertissä vaikka tänään viimeksi oli saapunut erä, ai mikä joulubuumi? En kyllä ihmettele kyseisen paketin suosioo, kun on hyvin helppo käyttää, hinta ei tosiaankaan päätä huimannu eikä lisälaitteistakaan ole pulaa. Mukana tuli meinaan erillinen pikku palikka, kajari siis, joka kivasti toistaa musiikkia joko luurista tai mp3-soittimesta, ja ihan hyvällä soundilla etenkin jos poppia kuuntelee, tollanen HC techno, industrial techno, hardstyle tai dupstep nyt sitten taas ei välttämättä... Mut niiden soittamiseen tarvii aina paremmat laitteet, kyl se vaan niin on.

Joka tapauksessa kamerakin tuosta löytyy 5.0 mahtipixeliä ja 16 gigaa mahtuu tavaraa säilöön. Musta on väriltään ja niin kovin hentoisen ohut että uskaltaako siihen edes koskea? Mutta harvinaista kyllä, tulin tämän puhelimen kanssa toimeen HETI, mitä ei yleensä puhelimien kanssa mulla tapahdu. Keksin sille ja palikka-kajarille vielä sopivat nimet... kyllä mä nimeän asioita joista tykkään, myös ihmisiä, koska en suostu käyttämään annettua nimeä... MINÄ OMISTAN

Levääkin tänään lahjoin, uusilla pyyhkijänsulilla! Piti jo aikoja sitten (about kesällä) ostaa sille reppanalle uudet sulat mutta jotenki aina jäi (lähinnä siks ettei Shellillä ole sellasta kivaa lappusta mistä näkee, mitkä sulat sopii mihinki automerkkiin ja malliin, ei oo ainakaan vastaan tullut...) Vasta joulu-ostoksilla Prismassa tuli kyseinen lappu vastaan (vittu kun selitän taas pitkästi, oon ihan saatanan ADD tänään, puhun ihan koko ajan ja kirjoitan ihan liian pitkäveteisesti mutta kuiteski,) ja sieltä sitten että 200SX:ään sopii vaan ja ainoastaan BOSCHin viissataset. Niitähän ei Prismassa tietenkään OLE!!! SAATANA. Myyjä kumminkin "neuvoi" ja "vakuutti" että 500U sopii ihan yhtä hyvin... PAITSI ETTÄ EIPÄS SOVI, SAATANAN TOOPE. TIEDÄTKÖ SINÄ EES MIKÄ ON NISSAN?! Se on myrkyllinen, vaarallinen, syövyttävä, riippumusta aiheuttava, se on jumalauta KARMEE KONE... Sinä IHAN VARMASTI AJAT VITTU VOLVOA. TAI OPELIA. Sori nyt vulvien ja mööppeleiden omistajat... Yleensä ette oo fiksuimmasta päästä. Siksihän teillä on vulva tai mööppel. Koska ette vaa... Ei.

MUTTA SIIHEN PITI SANOMANI, että Motonetistä löysin kummiski Boschin 500set ja vieläpä takalasiinkin oikeanlaisen pyyhkijän, voi vittu vau. Ja nyt päästään siihen mihin tää tarina on johtanut koko ajan: kun olin sitten porukoiden pihassa -24 asteen pakkasessa vaihtamassa sulkia niin auton ovenkarmista paukahti joku pikkanen muoviosa halki ja putoili 3 osassa maahan. Ja tämän jäljestä ovi meni taas kummalliseen "lukkoon" eikä siitä suostunut aukeemaan, ei niin sitten millään. Ovi oli siis auki, mutta kielen asento oli "lukossa". Puolisen tuntia ähelsin koska tää on käynyt kerran ennenkin, sillon kun heräsin yksikin sunnuntai siihen että kaveri soittaa hädissään tarviivansa kyytiä lentokentälle neitinsä kanssa (tottakai se kaveri oli Janne, kukas muukaan :D)... Mutta enhän mä enää muistanut että millä hiivatin ihmeellä mä siinä kiireessä sain mokoman metallikielenvänkyrän korjattua! Rupes vähän jo palelee, yritin sisäpuolelta avata ja sulkea lukkoja ja yritin avaimella suljea ja avata ovia ja yritinpä tunkea sormin sitä metallikieltä takas sisään, mut kun ei niin ei, väänsin yhden pyörän avaimenkin paskaks siinä tohinassa joten istuin autoon ja yritin sieltä sitten saada ovea kiinni... KAPPAS heti kun koskin siihen oven sisäpuolen kahvaan niin NAPS. Kielihän sujahti sinne minne se kuuluikin, se runkkari. SAATANAN VITTU

Mut ei siinä mitään, ovi se vaan ei pysynyt kiinni siltikään. Kyllä se meni kiinni nyt, mutta kun ei pysy kiinni. Noooo se pikkunen osa joka hajos tais olla tätä kuuluisaa jaappanilaista insinöörityön hetelmää: yks mutteri putoo nii vehkeestä tulee pommi... Ihan kätevää, jos on esim. terroristi...

Onneks ei ehtiny iskä tulla "hätiin" koska hermot ois siinä iteltä palanu, vartijahan on maailman fiksuin ja 20-vuotias nuorimies tietää elämästä kaiken eli sitähän ei sitten saa hitollakaan neuvoa... Ainakaan mua. Ihan yksinään ja omin neuvoin sitten juoksin tallin ja autoladon ja oman auton väliä pakkasessa ihan innoissani ja lumi pöllyten, hakemaan ensin (Viiru & Pesonen -tarinan tyylisesti) tallin kautta kaukosäätimen jolla sain auki autotallin josta sainpöydältä roudarinteippiä ja sitten suljin ovet ja juoksin sieltä autolle ja autossa korjasin sen pikku osasen joka oli mennyt 3 osaan, juoksin takas autotallille, avasin taas ovet, vein jesarin takaisin paikalleen, suljin ovet, menin talliin ja vein avaimen takaisin, juoksin takaisin autolle, vaihdoin pyyhkijänsulat, ja menin sisälle melko hengästyneenä ja helvetin pirteänä.

Joku muuhan ois tosiaan voinut vetää mokomasta herneen nenään... Joku esimerkiks täysjärkinen. Mut koska mä oon pudonnu vauvana pesukorissa vitoskerroksesta asti kaikki portaat alas (kiitos äiti huolenpidosta) ja ikävä kyllä jäin henkiin kärsimään jälkiseurauksista niin mä löysin siitä jotain hirvittävän hauskaa että sain korjata masokistisen auton ovea ja juosta pihalla itseni henkihieveriin. Aika täysjärkiseltä se on varmaan näyttänyt kun jäbä pinkoo punaset kengätpohjat vilkkuen pitkin pihaa naama virneessä.

Ei se hulluus siihen onneks loppunut, vaan rakas ja huolehtiva äitini päätti ottaa mut messiin hakemaan pikkuveikkaa töistä (onse jo iso mies)... Syötiin yhdessä teboililla ja ajeltiin himaan. Matkalla tuli keksittyä kaks uutta sisäpiirin vitsiä: Ma-Ma-Mah-Mahhaenmah-MAha-MAHAMAHAMAHAMAHA" ja "Vittu, 4 nappulaa kojelaudassa, miten väärin niitä nyt voi painella???!" "Nii, yhdet painelee nappuloita hirveellä vimmalla..." "Oikeestaan onhan niitä 7... Mut... Voiko siinäkään nyt väärin mennä? Kysehän on vaan vittu auton lämmityksestä........." siinä vaiheessa pikkuvelikin rupes kyselee et mitäs me siellä Teboililla oltiin vedetty ruoan kanssa? Ei ainakaan pulkkaa.

Tässähän nää tuli kerrattua nää tän päivän hienoimmat koho-kohdat. Ajattelin pidemmästä aikaa kirjottaa ihan merkinnän tästä. Voisin siirtää tän kyllä suoraan Blogiini, mutta nääh, en jotenki jaksa. Piirrän sinne jossain vaiheessa jotain jouluista. TAI SITTEN EN NÄNNÄNNÄNNÄNNÄÄNÄÄ

Lapsettaa!!!
KOHTA ON JOULU njammmmmm banaania
??????

PS. Istun mutsin tietokonetuolilla, ja tähän tuolin päänojaan on isketty styrox-laatikko. Siihen on kirjotettu "ANNA ANTEEKSI". Toisella puolella jatkuu: "en." "joko annoit?" "EN." "miks?" Iskä ja äiti on aina olleet kekselijäitä kommunikointinsa suhteen........ Enpä oo kuullu hetkeen niin omaperäistä tapaa pyytää anteeksi, kuin kirjoittaa se tussilla styrox-laatikkoon ja iskeä se vaimorakkaan tuoliin nurinpäin...