Hello? I know you're in there.

Siitä on varmaan yli vuosi kun kirjoitin viimeksi. Kuin Nuuskamuikkunen konsanaan olen palannut laaksoon ja alan nyt soitella huuliharppua herättääkseni vanhoja tuttuja.

Ehkei kukaan enää muista kuka mä olen tai mikä JunkZone oikeastaan on. Se oli erään transsukupuolisen miehen henkilökohtainen kaatopaikka ajatuksille, joita ei oikeastaan jaksanut puida kavereiden (tai ammattiauttajien, höhöhö) kanssa, mutta joita halusi kumminkin purkaa.

Mä jätin Junkkiksen saatuani uuden työpaikan turvallisuusalalta, ja oman elämän suojaksi päätin sulkea tietohanat. Nettikäyttäytyminen kyllästytti mua niin kuin sekin, että mä hösäsin koneella aivan liikaa.

Mun kaipuu jakaa kuitenkin on juurtunut tosi syvälle. Yritin moneen otteeseen tehdä uusia blogeja tässä vuoden mittaan, mutta mä kaipasin Junkkista enemmän kun lukijat varmaan kaipasi mua. Joten mä yritän nyt varovasti alkaa elvyttämään tätä kaatopaikan tapaista palauttamalla muutamia vanhoja kirjoituksia - ja tekemällä tietysti uusia.

Toivottavasti lukijat voi antaa anteeksi mulle tän "ovet paukkuen" lähtemisen.

Vuodessa ehti tapahtua tosi paljon, mut tiivistetäänpä vähän. Kerrotaanko ensin hyvät vai huonot uutiset? Alotetaan huonoista, niin voin lopettaa tän pätkän sitten hyviin uutisiin. Höm.

Huonot uutiset siis. Crapdamnshitfuck.
Mulla on aina ollut ongelmia psoriasiksen ja muiden ihosairauksien kanssa. Otin siihen uuden lähestymistavan, joka sinänsä on positiivinen juttu, koska se toimi. Muutin ruokavaliota ja elämäntyyliä aika paljon. Viime kuun puolivälissä työstressi rupes kuitenkin painaa päälle aika lailla joten mä hankin antibiootit hoitamaan ihoa. PAHA virhe! Olin just saanut iholla elävän bakteerikannan ihanteelliseksi hitaasti rakentamalla sitä näillä luonnonmukaisilla konsteilla, mutta antibiootithan tappaa kaiken, sekä hyvässä että pahassa - nyt kärsin hirveitä tuskia ja näytän aika painajaismaiselta. Ei auta kun alottaa taas alusta. Millon mä opin.

Mitäs muuta.
Oon harkitsemassa alan vaihtoa, mut tää on salaisuus, eikä vielä oo mitään ideaa et mihin päin sitä kimpoais. Voihan olla, etten vaihda alaa ollenkaan, tää on nyt vähän tällainen idea vasta. Painavin syy tälle on kuitenkin se, etten mä pysty jatkamaan näin stressaavassa työssä, koska se vaikuttaa suoraan mun terveyteen. Etenkin tän iho-asian kanssa.

Muistattekohan te mun auton, Levantyn eli Levän? Mun punasen Nissan 200SX:n? Mä myin sen pois. Se on kai huono uutinen, mut silläkin on positiivinen puolensa. Tilalle tuli tilava ja luotettava mersu. Ja syy, miksi mä myin kaksi-ovisen sport-coupeeni pois, viekin meidät positiivisiin aiheisiin:

Pitkään harkittuani ja kauan unelmoituani mä päätin ottaa koiran. Tammikuussa mä aloin suunnitella, laskelmoida ja budjetoida sekä tutustua kenneleihin ja rotuihin. Aika nopeesti mulle oli selvää, että mä haluan elämääni aktiivisen pystykorvaisen kaverin, joka ei hauku, joka luokitellaan isoksi roduksi, joka on itsenäinen ja sopivasti haastava, ja joka elää samojen arvojen mukaan kuin mä itse: kunnioitus, luottamus ja lojaalius. Niinpä mä päädyin ottamaan akita-inun. Kerron lisää pennusta ja mun uskomattomasta matkasta sen hankintaa kohti vaikka heti seuraavassa julkasussa!

Positiivista on sekin, että oon treenannut paljon ja se kuulemma näkyy. Tykkään siitä. Oon saanut kehitettyä itseäni siihen suuntaan johon oon aina pyrkinyt. Mun käytöskin on saanut työn kautta uusia estottomuuksia. Musta on tullut avoimempi ja aloitekykyisempi kuin ennen.

En enää muista, oliko mulla tatuoinnit jaloissa jo, kun lopetin kirjoittamisen. Varmaan oli. Ehkä ei. Joka tapauksessa, mun ihosta nyt 5% on tatuointu, joten enää 30% jäljellä tavoitteeseen... Yay? :D

Tällaista mulle kuuluu.

Tällä hetkellä oon kotona kipeenä. Vittu näitä päänsärkyjä, vatsan vellomista, ihon jatkuvaa tykytystä ja sen lisäks kuumeilua samaan aikaan. Come and kill me now!

Joka tapauksessa kiva olla takas ja kirjotella taas jotain. Ehkä tää mesta saadaan herätettyä kuolleista.

TERVAKSIN,
KAPTEENI