keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Pitkästä aikaa!

Vanha blogi ajalta: 5.6.2011

No niin, on ollut vähän päivitystaukoa, tiedän. Olen hurahtanut Supernatural-sarjaan ja One Pieceen, kesäiltoihin, ajelemiseen, valkoviiniin ja lihaksikkaisiin miehiin tiukoissa hihattomissa, sekä pitkätukkaisiin naisiin joilla on laittoman lyhyet shortsit ja paljaat olkapäät.



Olen miettinyt että voisin alkaa pitää tässä kesän ajan sellaisia lyhyitä, päättömiä päivityksiä, joissa kerron vaikkapa ihan sattumanvaraisesti päähän pistäviä asioita, enkä niinkään pura turhautuneisuuttani yhteiskuntaa, tv-mainontaa, lähipiiriäni tai vaikkapa rahallista tilannettani koskien. No, saatan kyllä purkaa. Voi olla että puran. Mahdollisesti. En tänään kummiskaan!

Tämän päivän random fakta olkoon siis aiheesta
"Mitä keksiä lahjaks henkilölle joka ei tiedä mitä haluaa?"

Mä oon vaikea ihminen, jolle keksiä lahjoja. Aihe on ajankohtainen, koska täytän 21-vuotta tuossa 20. päivä tätä kuuta - ensi maanantaina siis. Siis mulle on aivan tautisen vaikea löytää lahjoja koska en itsekään tiedä mitä ostaisin itselleni lahjaksi. En enää syö edes suklaata - paitsi jäätelössä ja jäätelökään ei tule mun kanssa halvaksi kun syön sitä 12 kappaletta päivässä ja joskus enemmän. Haluan itse hankkia vain asioita joihin menee kerralla paljon rahaa. Reissuja, auton osia, huonekaluja, leffabokseja, tatuointeja vaikka... Leffa ja tv-sarjamakunikin vaihtelee kausittain, joten niitäkin on vähän turha ostaa.

Jokaisella on kuitenkin asioita, joita ei voi olla liikaa. Mä tulin tänään tajunneeksi omistavani jälleen yhen tämmöisen asian lisää: valotikut.


Kyllähän mä olen aina tiennyt että kaikki värikäs ja kaikki hohtava, kiiltävä, vilkkuva, välkkyvä ja etenkin, kaikki värikäs joka hohtaa, kiiltää, vilkkuu tai välkkyy, on mun mielestä jotenkin hirveen lumoavaa ja kivaa katseltavaa ja menen siitä ihan sekaisin. Jouluvalot, ilotulitukset, katuvalot yöllä, ajovalot, poliisien valot, ambulanssin valot, paloautojen valot... Sellaiset heijastimet jotka välkähtelee... Mutta valotikut on kyllä ehkä parasta huvia ikinä. Ne on halpoja (ainakin varustelekasta), ne ei vie paljon tilaa, niille löytyy aina joku käyttösyy, ja niistä riittää iloa kerralla tunneiksi. Ne ei ole vaarallisia ja niitä voi ripustaa vaikka kaulaan roikkumaan ihan huvikseen. Niistä saa kivoja kuviakin.



Tähtisade-tikuista en oo niin koskaan perustanut, paitsi no, onhan ne itse asiassa tosi hienoja, etenkin jätski-annoksissa. Musta tulee aivan pikkulapsi kun saan jätskiannoksen jossa on tähtisadetikku. Tai MONTA.

Toinen asia: superpallot.
Mulla oli sellasena 11-12 vuotiaana aika kokoelma superpalloja joista parhaiten muistan keskikokoisen tasaisen virheän, ja sitten pienen, joka oli läpinäkyvä ja jossa oli sinistä ja pinkkiä. Tykkäsin siitä tosi paljon, voitin sen sellaisesta kolikko-automaatista Plataniaksesta, muistan hotellinkin vielä. Jostain syystä oon kuitenkin muuttojen aikana kadottanut mun superpallot enkä omista yhtäkään just nyt. Superpallot ei myöskään ole enää muotia, koska niitä ei löydy kolikko-automaateista enää lähestulkoon MISTÄÄN.



Kun kerrankin näen sellaisen kolikko-automaatin josta sais superpalloja, kaverit estää mua ostamasta sellaisen. Joten yks varmasti liikuttava lahjaidea on superpallot. Valotikkujen lisäksi.

Mä tykkään Spidermanista ja Deadpoolista ja kaikista maskinaamoista (Snowtroopers, Darth Vader, Iron Man, yms yms yms), mutta mun makuni niissä on hyvin valikoiva. Samoin nahkarannekkeissa, kaulakoruissa ja avaimenperissä. En tykkää kerätä itsekään krääsää vaan mietin jokaisen "tämä on ihana, pakko saada" ostoksen moneen kertaan ennen kuin todella päätän, että todella haluan sen kyseisen jutun, joten t-paitoja, mukeja, sukkia tai kalsareita ei kannata ostaa, ellei todella tiedä, että mä tykkään niistä. Mä en aina itsekään tiedä, mistä todella tykkään. Tiedän kyllä, mistä EN tykkää, esimerkiksi todella surullisen huono huumori kaikissa edellä mainituissa. Kahvikuppi jossa lukee "BOSS" ei todellakaan sytytä enkä tule juomaan siitä, ei myöskään naurata sukat joissa on Homer Simpson. Kalsarit joissa lukee "have you seen my banana?" ei ole minusta seksikäs juttu yhtään. T-paitoja mulla on jo nyt aivan tuhottomasti liikaa - jos ihan oikeasti et tiedä, mistä mallista, materiaalista, väristä ja kuviosta tykkään, hihapituudesta ja kaula-aukon koosta puhumattakaan, niin älä osta sitä minulle, vaikka se olisi hihaton (joita mulla on enemmän kun tuhottomasti liikaa eikä silti koskaan tarpeeksi, koska rakastan hihattomia, ja ne on mulle käytännöllisin ja sopivin vaate, koska mulla on kuuma talvellakin).

Mulle ON vaikea keksiä lahjoja... Mutta sitten on vielä yksi juttu. Jääkaappimagneetit.

Kuten näkyy, omat magneetit on lähinnä hämis-aiheisia toistaiseksi...

Kun käyn kavereilla kylässä, katselen aina mielenkiinnolla, miten kotoisalta keittiö näyttää kun jääkaapissa on mitä hämmentävimpiä magneetteja kiinni. Jugurttipurkeista saatuja, tulijaisiksi tuotuja, kolpakon muotoisia, lättänöitä, kirjaimia... Lisäksi mulla on paljon lappuja kiinni jääkaapin ovessa, ja vähän väliä mä yöllä kuulen, miten ne putoilee iloisesti alas, koska mulla ei ole tarpeeksi magneetteja.

Ja jos superpalloja, valotikkuja tai jääkaappimagneetteja jostain syystä ei löydy... Niin kannattaa vaan kysyä. Tää ei koske vaan mua, vaan ihan kaikkia, joille yrittää keksiä lahjan. Jos ei oikeasti tiedä, mitä toinen haluaa, niin kannattaa kysyä. Itse tehdyt lahjat on ihan totta aivan upea juttu - sen ei tarvitse olla kuin kortti (kun sanon "kortti", ensimmäisenä tulee mieleen vain niitä synttärikortteja jotka kaverit on tehneet käsin, etenkin yksi spiderman-kortti johon oli kirjoitettu myös koreaksi "hyvää syntymäpäivää"!), tai vaikka kakku tai keksejä, tai jotain mitä jokainen ihminen tietämättään tarvitsee (mp3-soittimen lämmitinpussukka, tai joku muu ihanan nerokas patentti arkielämän vitutuksia paikkaamaan) tai vaikka pikkuinen itse tehty maskotti jostain lempihahmostani. Se, että se on itse tehty, muuttaa aivan kaiken. Rakastan tuollaisia juttuja joihin on laitettu ajatusta. Ai että. Rakastan. Piirrokset on myös ihania. Niitä ei koskaan ole liikaa. Rakastan kaikkea kaunista katseltavaa, elän sillä, että tuijotan intensiivisesti asioita jotka kiehtoo mua.

Raha on myöskin aina kiva omasta puolestanikin - olen meinaan luvannut että lahjaksi saamani raha menee tatuointi-rahastoon. Sitä kautta jokaiseen tatuointiini tulee mukaan vähän jotain kavereiltani, muutenkin kuin aiheen kautta, ja sitä kautta se ei ole "vain rahaa" vaan lahjoitus hankintaan joka on mulle lähinnä sydäntä. Mikä voisi olla hienompaa kuin auttaa ostamaan lahja joka kestää loppu elämän ja merkitsee mulle todella paljon symbolisesti ja ulkonäöllisestikin? Sellaista lahjaa mä ainakin pidän päällä aina ylpeästi.


Enempää ei tule mieleen.

Sen voisin vielä jakaa kanssanne, että SAIN TÖITÄ! Pääsin vihdoin viimein vartijaksi ihan oikeasti ja huomenna aloitellaan sitten. Jännittää, mutta positiivisella tapaa. Olen varovasti optimistinen, että kaikki sujuu ihan hyvin. En varmaan kuole ekana päivänä, enhän? Tai vammauta ketään kovin pysyvästi?

Ehkä kirjoitan lisää siitä sitten huomenna.

4 kommenttia:

Neiti Nimetön kirjoitti...

Wou. En oo vielä koskaan kokenut tätä tunnetta, että kun törmää johonkin blogiin, niin koukuttuu 100-prosenttisesti ja on pakko lukea koko blogi kerralla läpi. (Oon kyllä lukenut jostain tälläisiä kommentteja niin kuin tää, mutten oo ikinä ymmärtänyt niitä.) Että mitäs tässä nyt sanoisi? Kirjotat upeesti, voisit varmaan kirjoittaa ihan mistä tahansa, ja luulen että lukisin sen innolla läpi, mutta sit nää sun juttus vielä.. tälläsiä mahtavan rehellisiä analyysejä elämästä, omasta itestäsi ja kaikesta. Onhan tää nyt aika random kommentti, mutta taisin vaikuttua sen verran, että piti vaan sanoa wau. Vaikka samalla tää on myös aavistuksen verran härö fiilis, kun tiedän nyt blogin luettuani sun ajatuksista paljonkin, enemmän kuin monista kavereistanikaan, ja ite omalta puoleltani oon tässä kommenttiboksissa vaan pelkkä ohikulkija, joka ei merkitse juuri mitään :> Mutta toivotan silti kivaa juhannusta, miten ikinä sitä vietätkään!

DiR kirjoitti...

Hei Neiti Nimetön!
Täytyy sanoa, että vetää ihan sanattoman nöyräksi tuollainen mieltä ylentävä kommentti. Kiitoksia erittäin paljon. :D Innostaa kyllä kummasti kirjottamaan taas uuttakin.

En mitenkään panosta tai perehdy kirjoitustyyliini tai aiheisiin vaan annan kaiken aika lailla tulla sellaisena tekstinä kun tulee, joten on ihan mahtava kuulla, että siitä ensinäkin saa selvää (:'D) ja toisekseen että siitä vielä joku tykkääkin. Olishan se vähän kurja kirjoittaa ilman, että joku oikeasti saa mitään irti... Joten upeaa että oot eksynyt lueskelemaan tätä kenties jo vähän ironisesti nimettyä blogia!

Hehaha, on myös hauska aiheuttaa häröjä fiiliksiä ihmisille. Koen olevani sellainen persoona että pystyn kirjottamaan itsestäni avoimesti, vaikka netti onkin iso ja vaarallinen paikka.

Äläkä missään nimessä erehdy luulemaan että kommenttisi olisi mulle henkilökohtaisesti vain random asia tai merkityksetön. En saa kommentteja kovin usein, mutta arvostan sitäkin enemmän niitä, joita saan.

Loistavat juhannukset myös sinne!

Neiti Nimetön kirjoitti...

No kiitti! Vähäsenkös mukava vastaus btw, ei kai tässä voi itekään tulla kuin iloseksi :) Kirjota ihmeessä lisää luettavaa, koska oon varmasti uus lukijasi tästä eteenpäin, vaikkei mulla mitään bloggerprofiilia olekaan. Ja lupaan sit kommentoida joskus myöhemminkin, vaikka yleensä mulla on liian helposti tapana jäädä vaan stalkkaamaan sivummalta... mutta ehkäpä näin hyvän blogin eteen vois koittaa useamminkin ylittää sen kynnyksen, mikä kommentin kirjoittamisessa on.

Ja tähän postaukseen liittyen oon muuten täysin samaa mieltä, mitä kirjoitit noista kiiltävistä, välkkyvistä jutuista (ja myös magneeteista ja superpalloista) :D Voi olla, että osaksi senkin takia aloin lukea pitemmälle alunperin, ite kun oon just sellanen, että saatan jäädä vaikka heijastelemaan jotain cd:tä auringonvalossa vain koska se näyttää niin siistiltä. Harmi että laavalamput on suht kalliita (ainakin valotikkuihin ja muihin sellaisiin pienempiin lahjoihin verrattuna), ne olis aikalailla kärjessä mun toivelistalla.

DiR kirjoitti...

No se on mukava kuulla että jaksat vielä eteenpäinkin lueskella. Stalkkaushan on internetin parasta viihdettä, I approve of this! :D

Ja kyllä tota CD:n peilaustakin on muuten tullut tehtyä, nyt kun mainitsit. Kauneinta tässä säässähän on kiiltävän puhtaat autot ja prätkät, mutta itse kyllä tykkään myös paeta viileisiin kauppakeskuksiin, joissa on vaikka mitä mageeta katseltavaa. Seriously, jos vain aina ostaisin kaiken, mikä vain näyttää kauniilta, niin kämppäni olisi homostuttavan täynnä tyttöjen koruja, ja hajuvesiä ja kenkiä, koska tykkään vain katsella niitä. No, hetero puoli minussakin, en sentään käytä mitään edellämainituista itse... :D Osoitan vain hyvää makuani naisten asusteiden suhteen, I guess. Toisaalta olen samanlainen myös taiteen suhteen, voisin tuijottaa tauluja hyvin pitkään, vaikka ulkoisesti en olekaan välttämättä taidenäyttelyyn menevän tyypin näköinen.

Kaikkea tällaista ja muuta kivaa sullekin kesään! Käyhän koluamassa kauppakeskuksia laavalamppujen varalta ;)

Lähetä kommentti

Asiattomat kommentit tullaan poistamaan... Eli sellaisiin on ehkä hiukan turha tuhlailla aikaansa. Asialliset kommentit vastaanotetaan rakkaudella ja niihin pyritään vastaamaan!